Katkeransuloinen päivä

Tiedättekö sen ihanan tunteen, kun rankan kevään jälkeen alkaa kesäloma? Ei tarvitse tehdä koulutehtäviä, projekteja, esityksiä, tai muutenkaan hetkeen stressata mistään opintoihin liittyvästä. Se ihana tunne, kun tietää että nyt saa hetken vaan olla ja tehdä mitä haluaa, ei tarvitse aikatauluttaa jokaista päivää ja oikeastaan on ihan mukavaa mennä kesäksi töihinkin.

NOH. Meillä loma alkoi eilen perjantaina ja voin kertoa, että ihan tuollaisia fiiliksiä ei kovin monelta meidän ryhmästä löytynyt. Loman alkua varjosti suuresti se tieto, että myös tiput lähtisivät kohti uutta kotia. Vaikka uusi koti on kovin ihana ja tipuilla siellä varmasti hyvä olla, tuntui meistä kuitenkin kovin pahalta luopua pienistä rakkaista. Me olimme niitä hoitaneet jo useamman viikon, seuranneet niiden kehitystä alkiosta tipuksi ja vihdoin loputtomalta tuntuneen ajan jälkeen päässeet seuraamaan kuoriutumista. Tiput asustelivat kuoriutumisensa jälkeen tämän vajaat kaksi viikkoa Manna-emon luona, jonne meille muillekin emoille kehittyi nopeasti "kantapaikka". 😂 Siellä istuttiin kaikki yhdessä lattialla ja vain katseltiin tipuja. Tiput tuntuivat kasvavan päivittäin hurjasti ja joka päivä niillä oli esittää meille uusia taitoja. Tiput pääsivät myös alkuviikosta käymään yliopistolla, jossa taisivat saada itselleen useammankin uuden ihailijan.

Tipujen viimeisenä iltana pidettiin viimeinen tipu-live Facebookissa. Videon pääsette halutessanne katsomaan Anaemon facebookista . Myös MUUTAMIA kuvia tuli otettua, joista tässä pari.

 Ennen mahtuivat kaikki hyvin nukkumaan munakennoon, nykyään esiintyy hurjaa taistelua makuupaikoista. Sopu kuitenkin sijaa antaa ja usein nukutaan myös yhdessä tipukasassa.

Sulttaani perinteisesti puhelimessa kiinni. Tässä Sulsun taidonnäyte selfiestä. 

Eilen päivällä oli viimeisten heippojen vuoro. Tipujen kotilaatikko siirrettiin kyynelten saattelemana autoon turvavöihin, ja niin ne karauttivat volgswagenin takapenkillä kohti Sonkajärveä. Tiput pärjäsivät reippaasti ajomatkan ja ovat nyt jo kotiutuneet hyvin uudelle paikkakunnalle. Isompien kanojen luokse he pääsevät kunhan ovat vielä hieman kasvaneet. Toivomme kovasti että pikkuisemme pitävät yhtä. Meillä on pieni tunne siitä, että Sultsu voisi kasvettuaan havitella koko porukan pomon paikkaa....

Tipujen kuulumisia lähetellään meille emoille jatkossakin ja toiveena olisi päästä tipusia vielä isoina kanoina Sonkkikselle katsomaan. Nämä eivät suinkaan siis olleet hyvästit vaan pikemminkin vain jäähyväiset hetkeksi. Hurja ikävä tipusia tulee kyllä.

Kiitos kaikille teille ihanille, ketkä olette meidän projektia seuranneet, kommentoineet, katsoneet livelähetyksiä, kyselleet tipuista yliopistolla ja muuten vain olleet henkisesti mukana ja tukena. Ihan uskomatonta kuinka paljon olette osoittaneet tukea ja kiinnostusta. KIITOS❤❤